Victor Davis Hanson: Mitä demokraattien murskavoitto välivaaleissa merkitsee Donald Trumpille, MAGA-liikkeelle ja vuoden 2028 presidentinvaaleille

 

Sotahistorioitsija ja kirjailija Victor Davis Hanson arvioi demokraattien välivaalivoiton vapauttavan presidentti Donald Trumpin toimimaan loppukaudellaan toimeenpanomääräysten ja vahvan ulkopolitiikan kautta. Samalla edustajainhuoneeseen ja senaattiin nouseva uusi sosialistinen ja islamistinen vasemmistosiipi ajaa demokraattien vanhan puoluejohdon sisäiseen kriisiin ennen vuoden 2028 presidentinvaaleja. AI Kuva/Grok Image (Kuvanhenkilö ei vastaa oikea)

Demokraattien vietyä voiton sekä edustajainhuoneessa että senaatissa Yhdysvaltain tuoreissa välivaaleissa, antiikin tutkija, sotahistorioitsija ja uutuuskirjan The Counterrevolution: The Fall and Rise of Donald Trump and the MAGA Movement kirjoittaja Victor Davis Hanson analysoi American Thought Leaders -ohjelman juontajan Jan Jekielekin haastattelussa vaalituloksen historiallisia syitä ja seurauksia.

Hansonin mukaan kongressin menettänyt presidentti voi toimia loppukaudellaan aiempien presidenttien tapaan lähes täysin oman tahtonsa mukaan toimeenpanomääräysten, veto-oikeuden ja ulkopolitiikan avulla, mutta republikaaneilla ja MAGA-liikkeellä ei ole enää lainkaan varaa virheisiin ennen vuoden 2028 vaaleja.

Historiallinen murskatappio ja 70 päivän aikaikkuna nimityksille

Jan Jekielek aloitti keskustelun nostamalla esiin englanninkielisen termin shellacking (selkäsauna tai rökäletappio) kuvaamaan edellisen illan vaalitulosta. Victor Davis Hanson muistutti, että termiä käytti Barack Obama vuonna 2010 menetettyään välivaaleissa 63 paikkaa edustajainhuoneessa ja yhdeksän paikkaa senaatissa. Bill Clinton puolestaan totesi vuonna 1994 menetettyään 53 edustajainhuoneen paikkaa ja kuusi senaatin paikkaa, että vastapuoli potkaisi heitä takamukseen, ja George W. Bush käytti shellacking-termiä vuonna 2006 menetettyään noin 30 paikkaa.

Historioitsijana Hanson tarkasteli tilannetta tilastojen valossa: modernilla aikakaudella vuodesta 1900 lähtien – viimeisen 126 vuoden aikana – Valkoista taloa hallussaan pitävä puolue on menettänyt paikkoja edustajainhuoneessa 90 prosentissa välivaaleista ja senaatissa 75 prosentissa välivaaleista. Paikkojen menettäminen oli siten täysin ennustettavissa. Ainoat poikkeukset edustajainhuoneen osalta ovat olleet Franklin D. Roosevelt vuonna 1934 New Deal -ohjelman alkuhuuman aikana, George W. Bush vuonna 2002, jolloin hän ei ollut vielä hyökännyt Irakiin ja yhdisti kansakuntaa syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen, sekä Bill Clinton vuonna 1998, jolloin hän voitti viisi lisäpaikkaa. Clintonin kohdalla republikaanien valtava enemmistö oli asettanut hänet virkasyytteeseen vain kuukautta aiemmin, mutta talous kasvoi neljän prosentin vauhtia kahden prosentin inflaatiolla ja budjetti oli ollut tasapainossa kaksi vuotta, joten virkasyyte kääntyi republikaaneja itseään vastaan.

Poikkeuksellista tuoreissa vaaleissa oli kuitenkin demokraattien hyökyaallon koko. Vaalien jälkeisenä aamuna Yhdysvaltain länsirannikolla kaikkia läntisten osavaltioiden ääniä ei ollut vielä laskettu, mutta republikaanien tappion arvioitiin nousevan vähintään noin 45 paikkaan edustajainhuoneessa ja 7–9 paikkaan senaatissa.

Seurausten osalta Hanson nosti esiin kaksi välitöntä käytännön toimenpidettä presidentti Donald Trumpille:

1. Tuomari- ja ministerinimitykset 70 päivän kuluessa: Jos Trump aikoo nimittää alioikeuksien, vetoomustuomioistuinten tai korkeimman oikeuden tuomareita tai erottaa ja korvata hallituksensa ministereitä, hänen on tehtävä se seuraavien 70 päivän aikana ennen kuin uusi kongressi vannoo virkavalansa tammikuussa. Demokraattienemmistöinen senaatti ei tule tammikuun jälkeen hyväksymään yhtäkään Trumpin esittämää nimitystä.
   
   
2. Senaatin 45 republikaanin pitäminen kurissa: Jos republikaaneille jää senaattiin 45 paikkaa ja demokraateille 55–57 paikkaa, Trumpin on pidettävä tiukka puoluekuri. Vaikka osa Trumpia vastaan äänestäneistä republikaaneista – kuten John Cornyn ja Thom Tillis – hävisi paikkansa, senaatissa on yhä kolmesta neljään Lisa Murkowskin kaltaista kapinallista. Jos nämä liittyvät äänestyksissä demokraattien riviin, Trump menettää teoreettisen veto-oikeutensa suojan, ja kongressista tulee kykenevä kumoamaan presidentin veto-oikeuden (veto-proof Congress).
   
   

"Keisarillinen presidenttiys" ja Iranin sodan ratkaiseminen

Kysymykseen siitä, mitä sekä edustajainhuoneen että senaatin suurilla marginaaleilla menettänyt presidentti tekee loppukaudellaan, lähihistoria antaa suoran vastauksen: hän tekee lähes täysin mitä itse haluaa.

Bill Clinton teki tappionsa jälkeen yhteistyötä puhemies Newt Gingrichin kanssa ja sai aikaan vielä kaksi tasapainotettua budjettia. Kun Clinton päätti syrjäyttää Serbian Slobodan Miloševićin, hän ilmoitti republikaanien hallitsemalle kongressille, ettei hän edes pyydä siltä valtuutusta, ja pommitti 77 päivän ajan republikaanien raivosta huolimatta – ja onnistui tavoitteessaan. Lisäksi hän järjesti huippukokouksen yrittäen ratkaista Israelin ja Palestiinan konfliktin.

Barack Obama puolestaan rohkaistui tappionsa jälkeen ja otti käyttöön tunnetun ilmauksensa, jonka mukaan hänellä on "kynä ja puhelin" (a pen and a phone), joilla hän voi toimia haluamallaan tavalla. Kotimaassa Obama sekaantui syvästi Steele-muistioon ja valjasti tiedustelujohtajansa jahtaamaan perätöntä Venäjä-yhteyttä. Vaikka Obama oli taustaltaan perustuslakijuristi, hän solmi Iranin ydinsopimuksen ja Pariisin ilmastosopimuksen viemättä niitä kongressin hyväksyttäväksi valtiosopimuksina, ja palautti lisäksi täydet diplomaattisuhteet Kuubaan sekä poisti pakotteet.

Hansonin mukaan niin sanotut "ramman ankan" (lame duck) presidentit kokevat olevansa vapaita kahleista, koska heillä ei ole enää mitään hävittävää. He eivät voi enää vahingoittaa puolueensa enemmistöjä kongressissa, he poistuvat virasta kahden vuoden kuluttua, ja he hallitsevat kotimaassa toimeenpanomääräyksillä ja veto-oikeudella samalla kun "keisarillinen presidenttiys" (imperial presidency) toimii ulkopolitiikassa heidän toiveidensa mukaan.

Sovellettuna Donald Trumpiin tämä tarkoittaa, että hän pyrkii saattamaan Iranin sodan päätökseen mahdollisimman nopeasti ja riisumaan maan ydinaseista. Yksi osasyy vaalitappioon oli se, että Yhdysvallat pommitti Irania 38 päivän ajan ja oli jo lähes tuhonnut uhan, mutta pysäytti sitten operaation ja ajautui kuukausia kestäneeseen kierteeseen – kahdeksan, seitsemän, kuusi, viisi, neljä ja kolme kuukautta ennen välivaaleja – jossa vuoroin pommitettiin ja vuoroin neuvoteltiin tahojen kanssa, joiden kanssa ei voi neuvotella.

Ratkaisuna Trumpin on iskettävä rajusti Iranin ydinaseohjelmaa vastaan, mukaan lukien Pickaxe Mountainin (Kūh-e Kolang Gaz Lā) maanalaiseen laitokseen, ilman maajoukkoja ja ilman valtionrakentamista (nation-building). Iskemällä kohteisiin, jotka taannuttavat Iranin ohjelman 8–10 vuodeksi taaksepäin, jättämällä alueelle vain pienen runkojoukon pitämään Hormuzinsalmen auki, kiristämällä pakotteita ja palaamalla kotiin bensiinin hinta kääntyy laskuun. Demokraatit eivät voi estää tai auttaa häntä tässä, sillä heillä ei ole riittävästi ääniä rahoituksen katkaisemiseen. Samoin Trump voi toimia täysin oman harkintansa mukaan Kiinan Xi Jinpingin, Venäjän Vladimir Putinin ja Ukrainan suhteen noudattaen aiempien presidenttien ennakkotapausta.

Vasemmistoradikaalien nousu kongressiin ja vuoden 2028 presidenttipeli

Käänteistä tällaisessa tilanteessa on se, että presidentin kannatusluvut eivät suinkaan laske, vaan nousevat. Suuret vaalivoitot eivät tuo kongressiin maltillisia edustajia, vaan poliittisia "pomminheittäjiä". Edustajainhuoneen demokraattiryhmään nousee nyt noin 45 sosialistia ja senaattiin yksi tai kaksi sosialisti-islamistia, joiden toiminta tulee järkyttämään puolueen kangistunutta vanhaa johtoa, kuten Chuck Schumeria ja Elizabeth Warrenia.

Nuoret ja energiset radikaalit – kuten Abdul El-Sayed, Chellie Pingree / uudet vasemmistoedustajat sekä Alexandria Ocasio-Cortezin (AOC) johtama "Squad"-ryhmä – tulevat ajamaan täysin kansallistettua terveydenhuoltoa (single-payer healthcare), ulkopolitiikan täyskäännöstä, jossa Palestiinasta tehdään Yhdysvaltain ystävä ja Israelista vihollinen, rajojen avaamista, trans-ideologian valtavirtaistamista, Green New Deal -ilmasto-ohjelman palauttamista sekä maahanmuuttovirasto ICE:n ja mahdollisesti poliisin rahoituksen lakkauttamista. Kaikki nämä ovat teemoja, joissa kansan enemmistö on suhteessa 70–30 vasemmistoa vastaan, ja juuri niiden vuoksi Kamala Harris hävisi vuoden 2024 presidentinvaalit.

Tämä pelaa suoraan istuvan presidentin pussiin, aivan kuten tapahtui Clintonin ja Obaman kausilla: Obaman aikana teekutsuliike (Tea Party) ajautui äärimmäisyyksiin ilman johtajaa ja hiipui pois, ja Clintonin aikana virkasyytettä ajaneet kiivailijat vieroittivat amerikkalaiset, vaikka Clinton oli valehdellut valan alla ja hänellä oli ollut seksuaalinen suhde nuoren alaisensa kanssa.

Lisäksi vuoden 2028 presidentinvaalikampanja käynnistyy välittömästi – julistihan Trumpkin oman ehdokkuutensa aikanaan 15. marraskuuta 2022, eli vastaavassa kohdassa vain puolentoista viikon kuluttua välivaaleista. Demokraattien puolella nähdään ryntäys ehdokkaaksi, ja republikaanien leirissä joudutaan mittaamaan, kestääkö JD Vancen ja Marco Rubion välinen liittouma. Monet tulevat luomaan kovaa painetta saadakseen Rubion presidenttiehdokkaaksi, sillä Vance ei voi enää asettua uudelleen varapresidenttiehdokkaaksi. Samalla Floridan kuvernööri Ron DeSantis kesti demokraattien sinisen aallon – Byron Donalds voitti ja republikaanit pitivät Floridassa senaatin ja kuvernöörin paikat – mikä voi nostaa DeSantisin uudelleen kärkikamppailuun.

Kun tämä sisäinen kamppailu käy kuumana seuraavat kaksi vuotta, Trump voi nousta riitojen yläpuolelle valtiomiesmäiseen asemaan. Sekä Clintonin että Obaman kannatus kävi alimmillaan 37–38 prosentissa, mutta kun huomio kääntyi opposition räyhääjiin ja seuraavien presidentinvaalien repiviin riitoihin, Clinton jättikin virkansa yhdellä historian korkeimmista kannatusluvuista (noin 66 prosenttia) ja Obama 59 prosentin kannatuksella. Sama malli on nyt tarjolla Trumpille.

Median kaksoisstandardit ja epäonnistuminen talousviestinnässä

Jekielek huomautti, että toisin kuin Clintonilla ja Obamalla, Trumpia vastassa on kokonainen mediaekosysteemi, joka on sitoutunut hänen tuhoamiseensa. Hanson piti tätä keskeisenä selityksenä sille, miksi elinkustannuskriisi (affordability) kaatui vaaleissa republikaanien niskaan, ja vertasi tilannetta neljän vuoden takaisiin vuoden 2022 välivaaleihin.

Vuonna 2022 presidentti Joe Biden oli erittäin epäsuosittu: inflaatio oli 9,1 prosenttia, Afganistanista oli paettu kaaoksessa ja Ukrainassa oli syttynyt sota Bidenin menetettyä pelotevaikutuksen. Silloin ennustettiin republikaanien "punaista aaltoa", mutta republikaanit saivatkin vain yhdeksän lisäpaikkaa edustajainhuoneeseen ja menettivät paikan senaatissa.

Kun vuoden 2022 ja vuoden 2026 talouslukuja verrataan keskenään, todellisuus on täysin päinvastainen kuin vaalitulos:

Talousmittari	Bidenin kausi (2022)	Trumpin kausi (2026)
Inflaatio	9,1 % (4 vuoden keskiarvo 5,1 %)	3,4–3,5 % (noin kolmasosa vuoden 2022 tasosta)
Perhekohtainen mediaanitulo	Lähtötaso	14 000 dollaria korkeampi kuin Bidenin aikana
Osakemarkkinat (Dow Jones)	Lähtötaso	20 000 pistettä korkeammalla kuin vuonna 2022
BKT, työpaikat ja köyhyysaste	Heikompi kehitys	Huomattavasti vahvempi 3. neljänneksen BKT, parempi työllisyys ja lähes 2 prosenttiyksikköä matalampi köyhyysaste
Bensiinin gallona-hinta	Huippu 5,00 $ (heinäkuu 2022), vaalipäivänä ~4,10 $ (öljyn hätävaraston tyhjennyksen jälkeen)	Vaalipäivänä 4,32 $, haastattelupäivänä 4,18 $

Vuonna 2022 valtiovarainministeri Janet Yellen selitti inflaation johtuvan toimitusketjuista ja patoutuneesta kysynnästä ja vakuutti sen olevan väliaikaista, ja media vähätteli ongelmaa täysin, jolloin Biden selvisi vaaleista huolimatta 40 prosentin kannatuksestaan. Nyt media teki elinkustannuksista ja bensiinin hinnasta valtavan kriisin, vaikka kaikki talouden perustekijät ovat paremmalla tolalla.

Median puolueellisuuden ohella Hanson osoitti vakavan viestinnällisen virheen Trumpin hallinnossa: hallinto ei osannut selittää äänestäjille hintatason ja inflaatiovauhdin välistä eroa. Trump peri Bidenin neljältä vuodelta kumulatiivisen 21 prosentin hintojen nousun. Kun inflaatio oli Trumpin aikana maltilliset 2,4 prosenttia ja tänä vuonna 3,5 prosenttia, se tuli tuon 21 prosentin päälle (yhteensä 24 prosenttia), kun taas Biden oli aikanaan perinyt Trumpin ensimmäiseltä kaudelta vain 1,9 prosentin inflaation.

Kun Trumpin hallinto toisteli kukistaneensa Bidenin inflaation, tavalliset kansalaiset näkivät vain sen, että hinnat olivat 21 prosenttia korkeammat kuin Trumpin jättäessä virkansa tammikuussa 2021. Hallinto ei voi laskea hintoja takaisin ilman taantumaa tai deflatorista lamaa; ainoa terve keino on laskea inflaatio 1–3 prosenttiin ja nostaa palkkoja sekä perheiden tuloja 3–4 prosenttia, jolloin ostovoima palautuu ennalleen. Trump toteutti juuri tämän ja nosti perheiden mediaanituloja, mutta hallinto ei koskaan viestinyt tätä kansalle ymmärrettävästi.

JD Vancen neljä väitettä, Israel-apu ja varapresidentin velvollisuus

Jekielek nosti esiin Spencer Prattin huomion republikaanien heikosta tarinankerronnasta sekä varapresidentti JD Vancen vaalien jälkeisen ulostulon. Vance tukeutui mielipidemittaajaan ja nimesi tappion syiksi neljä tekijää: 1) Iranin sodan lopettamisen, 2) elinkustannuksiin keskittymisen, 3) Amerikan asettamisen etusijalle ja 4) Israel-suhteiden muuttamisen.

Hanson kävi Vancen väitteet läpi kohta kohdalta:

• Iranin sota: Kun sota alkoi, Trumpin kannatus oli yli 50 prosenttia ja ensimmäiset 38 päivää olivat sotilaallisesti loistava menestys. Hallinto ei kuitenkaan selittänyt kansalle, miksi sotaa käytiin: seitsemän aiempaa presidenttiä oli todennut, ettei 93 miljoonan asukkaan ja yli 200 000 raketin Iranille voida sallia ydinasetta, ja maa oli lähempänä sitä kuin koskaan. Trumpin olisi pitänyt tehdä selväksi kaksi periaatettaan – ei maajoukkoja eikä Afganistanin kaltaista valtionrakentamista – ja suhteuttaa menetykset historiaan: vaikka 23 yhdysvaltalaissotilaan menetys oli traaginen, Afganistanissa ja Irakissa menetettiin 7 500 sotilasta, ja sotaan käytetyt 45 miljardia dollaria vastaavat sitä summaa, jonka edellinen hallinto jätti infrastruktuurina, aseina ja lähetystöinä Talebanille Afganistaniin. Lisäksi 38 päivän jälkeen hyökkäys pysäytettiin liian aikaisin: Hormuzinsalmea ei oltu varmistettu, tuhottujen ohjusten ja lennokkien määrää (osoittajaa) juhlittiin tietämättä Iranin koko arsenaalin kokonaismäärää (nimittäjää), ja Trumpille syntyi virheellinen kuva, että Iranin kansa kaataisi hallinnon yhtä nopeasti kuin Venezuelan Nicolásuron tapauksessa. Toisin kuin Clinton, joka pommitti Belgradin siltoja ja sähköverkkoa Serbiassa, tai Obama, joka pommitti Gaddafin satamia sekä televisio- ja radiolähettimiä Libyassa ilman kongressin lupaa, Yhdysvallat jäi hieromaan kauppaa valehtelevan hallinnon kanssa, joka nyt juhlii pysäyttäneensä Trumpin välivaaleissa. Jos Trump sen sijaan iskee Pickaxe Mountainiin kahden–kolmen viikon ajan, vetäytyy, aseistaa ja rahoittaa opposition välittämättä Turkin mielipiteestä, pitää Hormuzinsalmen auki ja antaa Saudi-Arabian sekä Persianlahden maiden viimeistellä öljyputkensa, Iranin hallinto kaatuu omaan mahdottomuuteensa vuoden tai kahden sisällä. Lähi-idän kääntäminen samalla tavoin kuin läntisellä pallonpuoliskolla – jonne on jäänyt enää neljä kommunistista, amerikkalaisvastaista valtiota – vastaisi Berliinin muurin murtumista.
  
  
• Amerikka ensin: Hanson kummeksui, mitä Vance tarkoittaa väitteellään, sillä Trump on nimenomaan ajanut Amerikka ensin -politiikkaa hankkimalla maahan valtavat 11 biljoonan dollarin ulkomaiset investoinnit, kuten suuren Audin tehtaan, luomalla työpaikkoja ja asettamalla tullivapauden Yhdysvaltoihin investoiville yrityksille sekä vastavuoroiset tullit muille.
  
  
• Suhde Israeliin: Hanson viittasi El-Sayedin vaalimainoksiin ja esitti tarkat luvut: Israel saa Yhdysvalloilta hieman yli 3 miljardia dollaria vuodessa, mikä on yksi prosentti kaikesta ulkomaanavusta ja vain viidestoistaosa yhdestä prosentista (1/15 %) Yhdysvaltain 7 biljoonan dollarin liittovaltion budjetista. Väite siitä, että banaanien ja kananmunien hinta Michiganissa johtuisi siitä, että Yhdysvallat antaa viidestoistaosan yhdestä prosentista budjetistaan Lähi-idän ainoalle länsimaiselle demokratialle, jota ympäröi 500 miljoonaa vihollista, on täysin perätön, ja Hanson ilmoitti olevansa jyrkästi eri mieltä Vancen kanssa, mikäli tämä uskoo sellaiseen.
  
  

Hanson muistutti myös, että republikaanien hallitsema kongressi oli edelliset kaksi vuotta täysin saamaton (do-nothing Congress). Enemmistöstä huolimatta joukossa oli luopioita, jotka eivät saaneet hyväksyttyä äänestäjien henkilöllisyystodistusta vaativaa Save America Act -lakia tai korvattua Obamacarea, ja jopa tuomarinimitysten vahvistaminen oli hidasta. Siinä missä republikaanit riitelivät kuukausikaupalla edustajainhuoneen puhemiehestä jo Bidenin kaudella, sosialistijohtoiset demokraatit noudattavat ehdotonta, autoritaarista puoluekuria.

Republikaanien sisällä edessä onkin kova valtataistelu Marco Rubion, JD Vancen ja Ron DeSantisin leirien välillä. Tässä yhteydessä Hanson antoi suoran ojennuksen varapresidentti Vancelle: varapresidentin ensisijainen tehtävä hautajaisissa edustamisen ja presidentin puolesta väittelemisen ohella on suojella presidenttiä henkilökohtaisilta solvauksilta. Kun oikeiston liepeillä Marjorie Taylor Greene kutsui Trumpia pedofiiliksi ja Tucker Carlson väitti Trumpin olevan saatanallinen, virkasyytteen ansaitseva hullu ydinasepommittaja, JD Vance ei noussut puolustamaan presidenttiään ja torjumaan näitä puheita, erityisesti Carlsonin kohdalla. Hansonin mukaan Vancen on jossain vaiheessa pakko tehdä tämä pesäero.

Vastavallankumous: Vasemmiston valtalähteiden murtaminen

Keskusteltaessa Hansonin uutuuskirjasta The Counterrevolution Jekielek totesi kirjan ydinajatuksen olevan se, että toisella kaudellaan Trump on käynyt suoraan progressiivisen vasemmiston valtalähteiden kimppuun. Hanson vahvisti, että kirjan "romahdus" (fall) viittasi tammikuun 6. päivän jälkeisiin korpivaelluksen vuosiin ja "nousu" (rise) vaalikampanjaan sekä valintaan, eikä nykyinen välivaalitulos suinkaan merkitse uutta romahdusta, koska Trump on toteuttanut lähes kaikki nämä toimet ilman kongressia, suoraan toimeenpanovaltansa ja budjettivaltuuksiensa kautta:

• Julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden PBS:n ja NPR:n rahoituksen lakkauttaminen toimeenpanomääräyksellä.
  
  
• USAID-kehitysapuviraston lakkauttaminen budjettivaltuuksin.
  
  
• Yliopistojen haastaminen oikeuteen ja liittovaltion rahoituksen ehdollistaminen antisemitismin, rasismin ja rotuessentialismin kitkemiseksi.
  
  
• Rajan sulkeminen, rajamuurin rakentamisen jatkaminen, catch and release -käytännön lopettaminen ja 500 000 rikollisen karkottaminen ICE:n normaalien valtuuksien puitteissa – huolimatta siitä, että maahan oli päästetty 10 000 laitonta siirtolaista päivässä 50 osavaltioon ja 600 turvakaupunkiin (sanctuary jurisdictions).
  
  
• DOGE-hankkeen (Department of Government Efficiency) leikkaukset: liittovaltion henkilöstöstä vähennettiin 270 000 työntekijää ja arviolta toiset 100 000 irtisanoutui itse, mitä kukaan ei pitänyt ennalta mahdollisena.
  
  
• Yhden prosentin vero Meksikoon lähetettäville rahalähetyksille sekä suunnitelmat yliopistojen miljardirahastojen (endowments) verottamisesta yhdellä prosentilla.
  
  

Ensimmäisellä kaudellaan Washingtonin ulkopuolelta tullut Trump nimitti hallintoonsa Steven Mnuchinin, Jim Mattisin, Rex Tillersonin, John Boltonin ja John Kellyn kaltaisia henkilöitä, jotka eivät olleet MAGA-liikkeen edustajia ja jotka kokivat tehtäväkseen jarruttaa ja tulkita uudelleen presidentin agendaa byrokraattien asiantuntemuksella. Toisella kaudella ensisijainen vaatimus on ollut täydellinen lojaalius.

Tämä selittää myös vasemmiston poikkeuksellisen raivon: vasemmisto kykenee käyttämään valtavaa poliittista valtaa ilman korkeinta oikeutta, kongressia tai Valkoista taloa italialaisen marxilaisen Antonio Gramscin "pitkän marssin instituutioiden läpi" ansiosta. Hallitsemalla peruskouluja (K–12), opettajankoulutuslaitoksia, yliopistoja (joihin puolet ikäluokasta menee), julkista ja yksityistä mediaa (NPR, PBS, CBS, ABC), Hollywoodia, ammattilaisurheilua, suuryritysten johtokuntia, säätiöitä ja hallintokoneistoa (administrative state) vasemmisto hallitsee yhteiskuntaa ilman vaalivoittoakin. Vasemmisto ymmärtää, ettei Trump ole George H. W. Bush, George W. Bush, Bob Dole, John McCain tai Mitt Romney, vaan vastavallankumouksellinen, joka purkaa heidän valtansa perustuksia.

Samaa juurisyihin puuttumista Trump on soveltanut Natoon: eurooppalaiset jäsenmaat eivät täytä kahden prosentin puolustusmenovelvoitettaan, koska ne ovat omaksuneet vihreän siirtymän, ajaneet alas fossiiliset polttoaineensa, kärsivät alhaisesta syntyvyydestä, avoimista rajoista, laittomasta maahanmuutosta ja sensuurista sekä lannistavat yrittäjyyttä. Kovistelemalla Eurooppaa Trump pyrkii herättämään konservatiivisia liikkeitä ympäri maanosaa, jotta Euroopasta tulisi alaisen sijaan kumppani, joka varustautuu uudelleen Itä-Euroopan, Baltian maiden, Norjan, Ruotsin, Tanskan ja erityisesti Suomen esimerkin mukaisesti.

Demokraattien haastekampanja, lainkäyttö aseena ja uhka vuodelle 2029

Kysymykseen siitä, miten uusi demokraattikongressi tulee toimimaan, kun julkisuudessa on jo väläytelty haasteita (subpoenas) teknologiajohtajille ja tutkimuksia, Hanson muistutti, että jokainen aiempi yritys käyttää oikeuslaitosta aseena Trumpia vastaan on kääntynyt demokraatteja vastaan:

• Viisi siviili- ja rikosoikeudellista prosessia (E. Jean Carroll, Alvin Bragg, Letitia James, Fani Willis ja Jack Smith) nostivat jokainen Trumpin kannatusta ja romahtivat yksi toisensa jälkeen.
  
  
• Yritys poistaa Trump äänestyslipuilta 25. lisäyksen tai vaalikelpoisuuden nojalla epäonnistui.
  
  
• Ratsia Mar-a-Lagoon, kaksi virkasyytettä ja yritys tuomita hänet yksityishenkilönä vain vahvistivat häntä.
  
  
• Kun Joe Biden kutsui Trumpin kannattajia roskaksi (garbage), Trump nousi roska-auton kyytiin ja käänsi tilanteen voitokseen.
  
  

Jos demokraatit olisivat maltillisia, he ryhtyisivät puolueiden väliseen yhteistyöhön ratkaistakseen esimerkiksi Yhdysvaltain kestämättömän valtionvelan, jonka pelkät korkomenot ovat 3 miljardia dollaria päivässä, tai uudistaakseen puolustushankintoja maailmassa, jossa pieni Ukraina valmistaa miljoona lennokkia vuodessa samalla kun Yhdysvallat tuottaa vain 300 ja keskittyy 180 miljoonan dollarin lentokoneisiin sekä 14 miljardin dollarin lentotukialuksiin.

Hanson ei kuitenkaan usko demokraattien kykenevän tähän, koska he ovat sosialistisia ideologeja, jotka pitävät itseään moraalisesti ylivertaisina ja katsovat tarkoituksen pyhittävän kaikki keinot. Kuten vuoden 1848 vallankumouksissa, Ranskan vallankumouksessa ja bolševikkien kohdalla, sosialistiset liikkeet siirtyvät aina yhäidemmäksi vasemmalle, leimaavat jokaisen epäilijän petturiksi ja syövät lopulta omat lapsensa, mutta ehtivät aiheuttaa valtavaa tuhoa ennen luhistumistaan. Vaali-iltana äänestyspaikkojen tuskin sulkeuduttua Robert Garcia puhui jo haasteista, Jamie Raskin oikeustoimista (lawfare), yritysjohtajien kutsumisesta kuultaviksi, ja Elissa Slotkin uhkasi käydä jokaisen Trumpin hallinnossa työskentelevän nuoren kimppuun.

Koska demokraattien etumatka on nyt näin suuri, republikaanit eivät todennäköisesti saa edustajainhuonetta ja senaattia takaisin vielä yhdessä vaalissa, vaan siihen voi kulua kahdet tai kolmet vaalit. Jos demokraattien vasemmistosiiven presidenttiehdokas voittaa vuoden 2028 vaalit ja saa tuekseen tämän kongressin, vuosi 2029 tulee olemaan synkkä:

• 200 vuotta vanha senaatin jarrutuskeskustelu (filibuster) poistetaan todennäköisesti jo tulevana tammikuussa.
  
  
• Unionin jäseniksi otetaan kaksi uutta osavaltiota.
  
  
• Korkein oikeus täytetään (court packing) 15 liberaalilla tuomarilla.
  
  
• Maahanmuuttovirasto ICE:n rahoitus lakkautetaan.
  
  
• USAID palautetaan moninkertaisena ja suojattuna rahoittamaan vasemmistohallituksia ympäri maailmaa.
  
  

Samaan aikaan Yhdysvallat on kuitenkin edelleen pohjimmiltaan 55-prosenttisesti konservatiivinen maa, mikä näkyi näissäkin vaaleissa siinä, että jopa vasemmistovetoiset osavaltiot äänestivät biologisten miesten naisten urheilussa kilpailemista vastaan.

Yliopistojen indoktrinaatio ja syrjäytettyjen nuorten valkoisten miesten "kadonnut sukupolvi"

Jekielek kiinnitti huomiota siihen, että nuoret äänestäjät äänestivät murskaavasti demokraatteja. Hanson selitti tämän johtuvan korkeakoulujärjestelmän koneistosta, johon puolet ikäluokasta osallistuu ja joka tuottaa paitsi vasemmistolaisia, myös sosiaalisesti alaspäin vajoavia ja katkeroituneita nuoria.

Yhdysvalloissa on 1,7 biljoonan dollarin opintolainapotti, josta 33 prosenttia on maksuhäiriöissä. Kokonainen sukupolvi on otettu neljän vuoden ajan sisään yliopistoihin ilman SAT-tasokokeita terapeuttiseen opetukseen, jossa opiskelijoita ei kouluteta analyyttisiksi, vaan indoktrinoidaan. He valmistuvat valtavan velkataakan ja työmarkkinoilla kelvottomien tutkintojen – kuten sosiologian, psykologian sekä etnisten, mustien, ympäristö- tai rauhantutkimuksen – kanssa ja muuttavat kalliisiin, vasemmistolaisiin rannikko- ja yliopistokaupunkeihin, kuten Boulderiin, Austiniin, Washingtoniin, New Yorkiin, Bostoniin, San Franciscoon, Los Angelesiin, Seattleen ja Portlandiin.

Kun Williams Collegesta tai Grinnellistä valmistunut nuori, jolla on 200 000 dollaria opintolainaa, työskentelee kansalaisjärjestössä tai aloittelevana toimittajana Alfred A. Knopf -kustantamossa New Yorkissa ansaiten 60 000 dollaria vuodessa samalla kun vuokra on 60 000 dollaria, ja katselee vierestä varakkaita Wall Streetin pankkiireja ja lääkäreitä, hän päätyy pitämään koko järjestelmää mätänä, joka ei arvosta hänen nerouttaan. Tämä joukko muodostaa Amerikan demokraattisten sosialistien (DSA) virallisen jäsenistön, josta 85 prosenttia on korkeakoulutettuja valkoisia.

Trumpin hallinto on ensimmäinen, joka on puuttunut tähän: rotueroteltuja valmistujaisia ja teemataloja ei enää sallita, liittovaltion tutkimusapurahojen yleiskululisä leikataan 40 prosentista 15 prosenttiin, ja yliopistojen säätiöpääomat halutaan verolle tai takaamaan opintolainat moraalikadon poistamiseksi. Samalla hallinto on nostanut kunniaan sähköasentajien, kipsilevyasentajien, kirvesmiesten ja putkimiesten kaltaiset jalot ammatit. Viesti on mennyt perille: viisi vuotta sitten 65 prosenttia kansalaisista arvosti korkeakoulutusta korkealle, mutta nyt luku on pudonnut 33 prosenttiin, ja usko korkeakoulututkinnon välttämättömyyteen sosiaaliselle nousulle on laskenut 45 prosenttiin. Esimerkiksi Stanfordin yliopistossa 80 prosenttia arvosanoista on parhaita A-arvosanoja, SAT-kokeita ei vaadittu neljään vuoteen ennen viime vuotta, ja uusista opiskelijoista vain 8–9 prosenttia oli valkoisia miehiä, vaikka heidän osuutensa väestöstä on 33–40 prosenttia.

Kääntöpuolena on syntynyt "kadonnut sukupolvi" – pettyneet nuoret valkoiset miehet ja sisämaan työväenluokka. Vuosituhannen vaihteen globalisaatio synnytti kuuden miljardin kuluttajan markkinat, joista hyötyivät itä- ja länsirannikon pankit, suuryritysten johtajat, yliopistot, media, viihdeteollisuus, lakitoimistot, sijoittajat ja Piilaakson teknologia-ammattilaiset, joista monet ansaitsevat 400 000–500 000 dollaria vuodessa viisi vuotta valmistumisensa jälkeen. Samaan aikaan maan keskiosien – kuten New Yorkin osavaltion pohjoisosien, Kalifornian San Joaquinin laakson sekä itäisen Washingtonin ja Oregonin – teollisuustyöpaikat ulkoistettiin ulkomaille.

Demokraattijohtajat – Obama, Clinton ja Biden – ovat kutsuneet tätä väestönosaa "parantumattomiksi", "surkuteltaviksi", "hölmöiksi", "hylkiöiksi", "hobiteiksi", "hulluiksi", "roskaksi" ja "takertujiksi" (irredeemables, deplorables, chumps, dregs, hobbits, crazies, garbage, clingers). Nämä nuoret miehet kasvoivat 50–60 vuotta kansalaisoikeusliikkeen jälkeen; heillä ei ollut mitään tekemistä Jim Crow -lakien tai kuuden sukupolven takaisen orjuuden kanssa, mutta hakiessaan kouluun tai liikkuessaan julkisessa tilassa heille on kerrottu jatkuvasti, että he edustavat "myrkyllistä maskuliinisuutta" ja ovat rasisteja, seksistejä ja muukalaisvihaajia.

Tulotason ja mahdollisuuksien puolesta he ovat todellisuudessa vähäosaisia, joilla on paljon enemmän yhteistä vierellään työskentelevän meksikolaisen rekkakuskin tai mustan sähköasentajan kanssa kuin rannikoiden valkoisen eliitin kanssa. Trump onnistui vuonna 2024 rakentamaan rodullisen solidaarisuuden sijaan tällaisen luokkasolidaarisuuden, vaikka se rakoilikin näissä välivaaleissa. Vasemmistolaisen DEI-eliitin syvä halveksunta valkoista työväenluokkaa kohtaan – jolta puuttuu heidän silmissään "köyhyyden romantiikka ja aristokratian kulttuuri" – näkyi räikeästi Ohion East Palestinen myrkkyjunaonnettomuudessa, jonne kukaan Bidenin hallinnosta ei halunnut mennä, kunnes liikenneministeri Pete Buttigieg saapui paikalle näyttäen ulkoavaruuden muukalaiselta. Lisäksi vaali-illan televisiolähetykset osoittivat, ettei DEI-rotuessentialismi ole suinkaan ohi: jokaisella kanavalla juhlittiin vain sitä, kuka oli ensimmäinen intiaani, ensimmäinen homoseksuaali tai ensimmäinen naiskuvernööri ilman, että heidän ajatuksistaan tai yksilöllisistä ominaisuuksistaan puhuttiin lainkaan.

"Talvi on tullut", Hanson totesi viitaten edessä olevaan kahteen raskaaseen vuoteen. Tilanteesta on kuitenkin mahdollista selviytyä, jos republikaanit pysyvät yhtenäisinä, Trump pitää katseensa pallossa eikä tuhlaa aikaansa Bill Maherin kaltaisten hahmojen kanssa kinaamiseen, ja MAGA-liike hioo linjauksiaan palaamatta silti koskaan Bushin, Dolen, McCainin ja Romneyn vanhaan sosiaaliturvan yksityistämis- ja pääomaveron leikkauspolitiikkaan.

Moraalinen tie ulos polarisaatiosta, vasemmiston väkivalta ja talouden näkymät

Lopuksi Jekielek kysyi, miten Yhdysvallat voi löytää tien ulos yhä vaarallisemmaksi käyvästä poliittisesta polarisaatiosta. Hanson vastasi, että ulospääsyn on oltava moraalinen: jokaisen on omalla paikallaan kieltäydyttävä alatyylistä ja henkilökohtaisista hyökkäyksistä. Hän kertoi tekevänsä itse neljää podcastia viikossa ehdottomalla säännöllä, ettei yksikään juontaja tai vieras käytä kirosanoja tai hyökkää henkilökohtaisuuksiin – esimerkiksi Tucker Carlsonin häiritsevää toimintaa voi arvostella tiukasti leimaamatta häntä silti mielipuoliseksi valkoiseksi nationalistiksi.

Hanson painotti kuitenkin jyrkästi, ettei poliittinen viha ja väkivalta ole Yhdysvalloissa symmetristä oikeiston ja vasemmiston välillä:

• Oikeiston puolella liikkeen sisäinen itsesääntely toimii: kun Candace Owensin tai Nick Fuentesin kaltaiset hahmot ovat ylittäneet rajan, konservatiivit ovat tuominneet heidät julkisesti ja tehneet selväksi, etteivät he kuulu MAGA-liikkeeseen. Samoin Hanson on omassa kirjassaan kritisoinut Trumpia silloin, kun tämä on käyttänyt karkeaa kieltä tai puhunut sopimattomasti esimerkiksi Rob Reinerin traagisesta kuolemasta tämän oman pojan käden kautta.
  
  
• Vasemmiston puolella tällaista itsesääntelyä ei ole lainkaan. Kadulla poliiseja vastaan hyökkäävät ihmiset, verisissä Charlie Kirk -t-paidoissa esiintyvät ja "Kirk-vuosipäivän" juhlimisesta puhuvat aktivistit, murhaaja Luigi Mangionea palvovat tahot sekä kampuksilla juutalaisia vastaan väkivaltaa käyttävät ryhmät tulevat kaikki vasemmalta. Demokraattijohtajia Hakeem Jeffriesiä tai Kamala Harrisia vastaan ei ole tehty neljää salamurhayritystä, kuten Trumpia vastaan.
  
  
• Kun Yhdysvalloissa on 55 miljoonaa ulkomailla syntynyttä asukasta (17 prosenttia väestöstä) ja vasemmisto korvaa sulatusuunin (melting pot) DEI-heimokulttuurilla, seurauksena on esisivilisaation kaltainen heimoutuminen: Columbian ja Harvardin yliopistoissa heilutetaan Hizbollahin lippuja ja juutalaisopiskelijoita käsketään "painumaan takaisin Puolaan" – viitaten Treblinkan tuhoamisleiriin – samalla kun yliopistojen rehtorit pelkäävät omia opiskelijoitaan.
  
  
• Kampanjan aikana intialais-amerikkalainen maahanmuuttaja Zohran Mamdani ilmoitti käyvänsä "rikkaampien ja valkoisempien asuinalueiden" kimppuun, vaikka tilastollisesti Yhdysvaltain varakkain etninen ryhmä ovat intialais-amerikkalaiset maahanmuuttajat.
  
  
• Michiganissa libanonilaissyntyinen mies, jolle Yhdysvallat oli myöntänyt kansalaisuuden ja kaikki edut ja jonka kaksi korkea-arvoisina Hizbollah-komentajina toiminutta veljeä olivat saaneet surmansa Israelin vastaiskussa heidän järjestettyään raketti-iskuja siviilejä vastaan, ajoi autolla päin synagogaa yrittäen tappaa viattomia juutalaisia. Tähän Michiganin tuore senaattori (Abdul El-Sayed) totesi puolustellen, että "satutetut ihmiset satuttavat ihmisiä" (hurt people hurt people), oikeuttaen siten terrori-iskun ilman, että vasemmisto puuttui puheeseen.
  
  

Koska vasemmisto ei aio muuttaa käytöstään, konservatiivien on pidettävä kiinni omasta arvokkuudestaan, vedottava amerikkalaisten parhaisiin puoliin ja voitettava väittely vaaliuurnilla osoittamalla, että Yhdysvallat oli hyvä syntyessään, parani kypsyessään ja sillä on loistava tulevaisuus. Hanson muistutti, kuinka Ronald Reagania pidettiin hänen nuoruudessaan Kaliforniassa täytenä hulluna ja ääriajattelijana, mutta Reagan hymyili, kohteli ihmisiä ystävällisesti, teki yhteistyötä demokraattipuhemies Tip O’Neillin kanssa ja pysäytti 1960–1970-lukujen kulttuurivallankumouksen 15–20 vuodeksi. Trump taas pysäytti omalla, huomattavasti hyökkäävämmällä tyylillään kehityksen, joka olisi muuten jatkunut vielä kahdeksan tuhoisaa vuotta.

Haastattelun päätteeksi Hanson ilmaisi vahvan optimisminsa lähitulevaisuudesta. Kun puheiden sijaan tarkastellaan kovia lukuja – inflaatiota, bruttokansantuotetta, ennätyksellisiä ulkomaisia investointeja, köyhyysastetta, mediaanituloja, pörssiä ja työllisyyttä – kaikki osoittavat oikeaan suuntaan, ja vain bensiinin hinta on puuttuva palanen tässä mosaiikissa. Ennätysinvestointien ja tekoälyn kaltaisten uusien teknologioiden vauhdittamana Yhdysvallat on jo nyt talousbuumin kynnyksellä, ja sen odotetaan puhkeavan täyteen vauhtiin ensi vuoden ensimmäisellä ja toisella neljänneksellä. Jos presidentti pystyy lisäksi tekemään kongressin kanssa yhteistyötä asumisen hinnan alentamiseksi purkamalla sääntelyä ja kaavoitusrajoituksia, tilanne voi kääntyä erittäin hyväksi.

Samalla on kuitenkin muistettava, ettei nykyinen demokraattinen puolue ole enää Bill Clintonin, Mark Pennin ja Doug Schoenin vuosien 1992 ja 1996 puolue. Tuolloinen demokraattien puolueohjelma – budjetin tasapainottaminen, 17-vuotiaiden väkivaltarikollisten tuomitseminen aikuisina, rajan sulkeminen, järjestelmää hyväksikäyttävien laittomien maahanmuuttajien karkottaminen ja 100 000 uuden poliisin palkkaaminen kaduille – kuulostaa nykyään muinaisjäänteeltä, jota 1990-luvun oikeisto piti vasemmistolaisena, mutta jota nykyinen vasemmisto pitäisi äärioikeistolaisena.

Kirjoittaja: Aksu 

Lähde: American Thought Leaders - The Epoch Times

https://www.youtube.com/watch?v=8jwhzie7I7g 

Päivämäärä: 6.11.2026 

Operaatiokeskus/Aksu